Olen ollut kanien kanssa tekemisissä ihan vaahtosammuttimen kokoisesta asti, meillä on ennen 2000-lukua ollut jättikaneja mm. Belgianjättejä sekä Ranskanluppia. En niistä paljoakaan muista, kuvia ei taida enää löytyä. 

Kun kaneistamme aika jätti vuonna 2001, oli todella haikeaa olla ilman niitä suloisia möllyköitä. Vuonna 2003 sain ihkaensimmäiset omat kanini, Väinön ja Reetan. Väinö on musta ja Reetta oli sininen. Haimme kanit Toijalasta, molemmat ostimme tyttöinä. Eipä aikaakaan kun pupulassa alkoi vilske käymään. Reetta synnytti alkuvuodesta 2004 kaksi suloista poikasta, naaraita molemmat. Kasvatin tietysti molemmat, ja toinen heistä jäi mamin kaveriksi kotiin. Sen jälkeen minulla luonnollisesti oli kolme kania. Tämän jälkeen ristimme kaksi "tyttöpupuamme" Väinöksi ja Reetaksi. Tämä suloinen pieni madagaskarin värinen pikkujänö sai nimekseen Lilli. Reetta pääsi paremmille maille kesällä 2008.

Kaneja kertyi minulle joka vuosi aina vain enemmän milloin keneltäkin, jotka joutuivat pupuistaan luopumaan. Reetan poikanen Lilli kuitenkin kuoli mystisesti vuonna 2005.
Siihen aikaan inhosin hyvin paljon luppakorvaisia kaneja, koska ne olivat "rumia". Yksi kaunis päivä kuitenkin vuonna 2007 äiti soitti minulle ja sanoi että hänen työkaverinsa joutui kahdesta kanistaan luopumaan ja nämä kanit ovat nyt hänen mukanaan tulossa meille kaikkine tarvikkeineen. En vielä siinä vaiheessa tiennyt, minkälaisia kaneja sieltä oli tulossa. 

Kun äiti illalla pääsi kotiin, menin tietenkin innoissani ottamaan kaneja vastaan. Kauhukseni huomasin että toinen kaneista oli leikattu kääpiöluppa, Viljo. Viljon kaverina oli hermeliini Hermanni, vaikkakin nämä kaksi eivät tulleet keskenään toimeen. 

Viljon nimi vaihtui ensin Meganiksi, koska kani oli todella massakas ja isokokoinen. Meganista sitten väänsin vielä Mötkön, joka kuvasi kania paremmin. Ei aikaakaan kun huomasin kääpiöluppien todellisen luonteen. Luppakorviakin opin sietämään, itse asiassa ne ovat hyvin suloisia. 

Vuonna 2008 minulle tuli toinen kääpiöluppa, Sippora, väriltään ruskeasiamsoopeli. Isokokoinen "mamin lellikki". Katseli TV:tä perheen kanssa, sekä kissojen kanssa tykkäsi paljon leikkiä ja makoilla. Tämän jälkeen minulle alkoi tulemaan kääpiöluppia tiiviimmin. Sipporan jälkeen samaiselta kasvattajalta tulivat vielä lupat Filippa ja Noppa. Syksyllä 2009 vielä kluppa Nöpö. Nyt sydämeni on täysin omistettu luppakorvaisille kaneille.