Siitä voikin kiittää Liljan - kasvattajaa. Varasin toukokuun loppupuolella valkoisen ranskistyttösen Liljan kanitarhalta, Mäntästä. En millään olisi jaksanut uutta pupsia odottaa, mutta kyllä todellakin kannatti. Lähdimme ajelemaan sunnuntaiaamuna 6.6. aikaisin, klo. 7:50 kohti Mänttää jonne saavuimme n. 9:45. Hetken aikaa oikeata paikkaa sai etsiskellä vaikka navigaattori oli apuna. 

Perille kuitenkin löydettiin ja kasvattaja olikin siellä jo vastassa. Menimme heti kohti hevostallia jossa kanitkin majailivat kahden hevosen lisäksi. Ranskisten lisäksi kanilassa oli kääpiöluppia, rexejä. Yhdellä tyttösellä oli vielä poikaset pesässä. Kävimme sitten katsomassa "poikaskarsinassa" jossa pikkuiset ranskat olivat. Lilja sieltä etsiskeli tatskan perusteella sen minun tyttöni ja ojensi sen suoraan syliini. Olin hetken sanaton, en voinut uskoa sitä todeksi. 
Juttelimme vielä kasvattajan kanssa puolisen tuntia, jonka jälkeen täytimme myyntipaperit ja maksoin pupun. Katsoimme vielä poikasten isän ja emän + muut sukulaiset. Olivat kyllä hurjan komeita kaikki. 
Lähdimme takaisin kotiin päin n. klo. 10:30. Siitä alkoikin pitkä kotimatka. 

"Jeela" oli todella rauhallinen koko matkan ajan, pötkötteli vaan boxissaan. Kotiin pääsimme puolen päivän jälkeen. Alamme pitää kasvattajan kanssa yhteyttä, kerron aina tytön kuulumiset ja mahdollisesti se myös astutetaan Liljan komealla uroksella. 

Liljan Jordin Sparks "Jeela" on vauvan virallinen nimi. Tänään on jo kovasti reipastunut, tutkii paljon paikkoja eikä välitä kissoista tai koirista, ei pelkää niitä lainkaan. Kävimme jo ulkona Jeelan kanssa, meni todella hienosti valjaissa. Plussaa myös että on todella helppo käsitellä, antaa nostaa todella hyvin. En yhtään kadu että otin ranskiksen.
Ensin olin sitä mieltä että musta vk pitää olla, mutta tuo valkoinen vei sydämeni.